Gerbiili, avikkohiiri, aavikkorotta, hyppyrotta. Gerbiili on laumaeläin, eikä sitä siksi tulisikaan pitää yksin. Gerbiilit lisääntyvät nopeasti, joten ei kannata hankkia urosta ja naarasta, vaan kaksi tai useampia samaa sukupuolta olevaa eläintä. Urokset tulevat keskenään toimeen aivan yhtä hyvin kuin naaraat. Uusien poikasten lisääminen urosten laumaan on tosin helpompaa kuin naaraslaumaan.  

Gerbiili on suhteellisen hajuton ja siisti eläin sillä se ei aavikkoeläimenä virtsaa kovinkaan paljoa. Gerbiili ei ole yöeläin, joten siitä on seuraa myös päiväsaikaan. Gerbiili kesyyntyy helposti käsikesyksi ja on pääsääntöisesti helppo käsitellä. Gerbiiliä ei tulisi nostaa hännästä, sillä sen häntä voi vaurioitua todella pahoin. Gerbiili tarvitsee häntäänsä mm. tasapainon säilyttämiseksi.

Varusteet 

Gerbiilin kodiksi sopii parhaiten verkkokantinen akvaario tai suuri muoviterraario. Asumuksen pohjalle levitetään kuivikkeeksi paksulti kutterinpurua. Häkki ei ole yhtä hyvä asumus, koska kaivellessaan gerbiili työntää purut pois häkin kalterien välistä ja aiheuttaa näin paljon sotkua ympäristöönsä. Pitkästyessään gerbiili rupeaa myös helposti jyrsimään häkin kaltereita.  Muita tarvikkeita ovat mm. juomapullo (mielellään lasinen), keraaminen tai peltinen ruokakuppi ja mökki. Gerbiilin terraarioon voi laittaa leikkikaluiksi puunoksia sekä vessapaperirullia tai muita pahvisia pikkulaatikoita, joita gerbiili mielellään nakertelee. Lelut eivät kuitenkaan saa olla muovisia, koska terävillä hampaillaan gerbiili järsii ne helposti rikki ja muovinpalat voivat vaurioittaa gerbiilin ruuansulatuselimiä. Pesän pehmikkeeksi sopii gerbiilille parhaiten vessapaperi, kuiva heinä ja / tai oljet. Gerbiili kylpee mielellään hiekassa pitääkseen turkkinsa puhtaana ja kiiltävänä. Tähän tarkoitukseen eläinkaupoista saatava harmaa, hyvin hienojakoinen chinchillanhiekka on parasta. Hiekka kannattaa laittaa erilliseen astiaan ja nostaa gerbiilit päivittäin siihen kylpemään. Jos kylpyastiaa pitää terraariossa, gerbiilit puruttavat sen helposti täyteen.

Ruokinta

Gerbiilin perusruokaa on rotta/hiiripelletti tai jyväsekoitus, jota sillä on aina oltava saatavilla. Jyväseoksessa ei kuitenkaan saa olla liikaa pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Ne tekevät gerbiilin turkin rasvaiseksi ja gerbiilin liikalihavaksi. Ylimääräinen rasva voi myös ennenpitkää aiheuttaa gerbiilille maksavaurioita. Rotta/hiiripelletti sisältää kaikki gerbiilin tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet. Tavallisesta kani/marsupelletistä gerbiilit eivät yleensä välitä. Jotta gerbiilin hampaat eivät kasvaisi liian pitkiksi, tulisi gerbiilille antaa myös kovaa purtavaa, esim. kuivaa leipää ja koirankeksejä. Jyväseoksen tai pelletin lisäksi gerbiili tarvitsee tuoretta ravintoa. Erilaiset vihannekset ja marjat (esim. porkkana, kurkku, tomaatti, omena, mansikat ja mustikat) ovat terveellistä syötävää gerbiilille. Ulkomaiset omenat ja kurkut olisi syytä kuoria, ennen kuin antaa niitä gerbiilille. Tuoreen ruoan lisäksi gerbiilille voi syöttää erilaisia puuroja ja vellejä, perunamuusia ja jopa makaronilaatikkoa. Gerbiili on siis melkoinen herkkusuu. Vaikka gerbiili on aavikkoeläin, tarvitsee se kuitenkin juomapullon, jossa on koko ajan tarjolla raikasta vettä.

Uusi gerbiili laumaan?

Yleensä toisilleen vieraat aikuiset gerbiilit eivät hyväksy heti toisiaan. Aikuisen totuttaminen nuoriin (noin 6-10 viikkoa vanhoihin) gerbiileihin ei kuitenkaan yleensä tuota ongelmia. Aina totutettaessa vieraita gerbiileitä toisiinsa tulisi tutustuttamiseen käyttää nk. tutustuttamishäkkiä. Terraarioon, joka on pesty ja johon on vaihdettu puhtaat purut, laitetaan tiheäkalterinen hamsterihäkki. Toinen gerbiili pannaan häkkiin ja toinen sen ulkopuolelle. Gerbiilien paikkaa vaihdetaan päivittäin. Noin viikon kuluttua gerbiilit ovat yleensä tottuneet toisiinsa niin, että häkki voidaan poistaa. Seuraa tarkasti gerbiiliesi käyttäytymistä: yleensä gerbiilien pestessä toisiaan tai mennessä nukkumaan samaan pesään ne ovat hyväksyneet toisensa. Seuraa kuitenkin tilanteen kehittymistä. Jos gerbiilit eivät tule toimeen, jatka totutusta totutushäkissä. Muista kuitenkin, että gerbiilit ovat yksilöitä, eikä kaikkien kanssa tulla toimeen. Mikäli totutettavat gerbiilit pääsevät tappelemaan tosissaan, ne eivät yleensä hyväksy totutuskumppaniaan koskaan. Mikäli gerbiilisi loukkaantuu pahasti, erota se totutuskumppanista ja vie eläinlääkärille.